On hienoa kun elämätöntä elämää on edessä, mutta surullista jos sitä elämätöntä elämää on myös takana.

 Se nyt lähtee tämän touhun opettelu. Vaikka paljon irvin someosaamistani ja itseironialla ja sarkasmilla asioita kuittaan, mukava se on oppia aina jotain uutta. Tämä on sitä uutta minulle. Hyppy laiturilta silmät kiinni, eikä tiedä onko vesi edessä, vai onko hyppysuunnassa rannalle nostettu katiska. Ei tuosta ole kuin se parisen vuotta kun face-tilin avasin ja sitä hämmästelin. 

Mutta katomma, istumma alas ja keitämmä potut. Ei ole hoppua, lupaan että tämä vielä joskus käy helposti.

Tuo nimi blogille, Tulehentuijottaja. En liene maailman ainoa sillä nimellä jotain kirjoittava. Mutta ei kaikkea voi omia, onhan minun etunimellä nimettyjäkin maailma täynnä, miehiä ja naisia, maasta riippuen. Nykypäivänä muitakin sukupuolia. Mutta tuo nimi, tykkään istua eräreissuilla tulilla ja kotona takkatulen äärellä. Tulen loimu rauhoittaa, saa ajatuksen lentämään. Ei ihme että muinaisina aikoina on tulien äärelle kokoonnuttu kuulemaan tarinoita ja olemaan. Siinä on jotain samaa kuin virtaavassa vedessä, koskessa jonka kuohuja katsellessa aika kuluu, varsinkin kun tekee tulet tervaskantoon.

Joskus ajattelee isoja, pohtii suuria kysymyksiä joihin ei ole vastauksia. Tai vastauksia on monia. Mikäpä niitäkin on takan ääressä kuutioida kahvikuppi kädessä. 

Joskus ajatukset on ihan vain niitä näitä. Vaikka että miksihän tässä naaman keskellä on tämmönen perunan näköinen hengityselimistön uloin osa. Miksi se ei voi haistaa yhtä hyvin kuin koiran kuono kun siitä olis paljon enemmän hyötyä. On tuo kyllä sen puoleen hyvin suunniteltu että kun ikää tulee ja lukiessa käden pituus loppuu, on paikka missä kakkulat pysyy. Eivät pysyisi jos ei nokkaa olis, olisivat mustikkasopassa kun syödessä suun eteen valuisivat. Ja somasti on aatellu joka tuon nenän ihmiselle suunnitteli, kaksi isoa reikääkin siihen laittoi. On molemmille etusormille paikka. 

Kirjottelen tähän kun tulee mieleen ja ajatteluttaa. Empä minä tuonne faceenkaan ole kirjottamisia suunnitellu. Kirjottanu vain mitä mielessä on pyörinyt. Käyny perästä jälkeen karkeimmat kirjoitusvirheet korjaamassa kun ilman laseja olen innostunu raapustelemaan.