tulehentuijottaja

 Käytä päätä, sanotaan. Jostain syystä mulle muutaman kerran penskana tuo sanottiin, siitä sen muistaaki. Nyt ikää myöten heränny ukko pähkäileen että liekkö tuota käyttää väärin, pitääpä kysyä tarkemmin mihin. Tahtoo tuossa päänkäytössä aina jotain runtua tulla. Tänään ilmotin pomolle että leka on hukassa, vastasi että käytä päätä, sattu aivan pirusti. Jäänee jälkiäki, saattaa olla haittaaki, pitää tarkistaa tuo työsoppari mitä sovittiin mallin töistä. Vähän harmi nuo kolot muuten niin virheettömissä ja symmetrisissä kasvoissa. Mutta ehkä lisään mallikansioon että sopii myös päänsä lihamyllyyn työntäineitä tukeviin kuvallisiin julkaisuihin.  Mutta ei tämä oikeasti ollu paha. Kerran valkku oli pois futisreenistä, soitin hänelle että meillä ei ole palloa...

 Tulipa aivan häkelyttävä yllätys tänään että miten voiki tulla hirveän iso apu aivan yllättäen. Pyytämättä, tai niin ettei etes osannu toivoa. Ihan noin vain yllättäen tuntematon henkilö jeesaa ensin, ja vielä kysyy että tuliko riittävä vai otanko vähän lisää. Ja otti lisää kun häkellyksissä en vielä osannu muuta ku aukoa suuta niinku muddler minnow suussa rantautettu taimen. Oli tuohon meijän risteykseen tamppautunu korkea ja leveä polanne. Sitä vielä viikolla oli tien polanteenpoiston yhteydessä plussakelillä saatu kasvamaan. Risteykseen syntyneen lohkarevallin päällä oli pyöräkone lumikuormaa kuorma-autoon lastatessa polettanu tiiviiksi. Autojen takaa olin jo renkaanjälkien korkeat polanteet hakannu ja lapioinu sivuun. Siinä risteyksessä jäljellä olevat kiertäjäkalvosinten riekaleet tykyttäen äyästin jäisen polanteen kimpussa ja ihastelin että ompahan ainaki pariksi päivää tekemistä, ja ens kevääseen mennessä olkapäistä revenneiden supraspinatusten jomotus kokemuksen mukaan lähes a

 Katselin tänään sukulaisten, ystävien ja tuttavien kuulumisia, tai päivityksiä kai ne nykyisenä someaikana taitaa olla. Pisti miettimään nykyään jo aikuisen kummilapsen, juttu, millä nimellä niitä sanotaankaan joita instagramiin laitetaan siihen ylälaitaan. Niin, someosaamattomuudestani huolimatta nousi pintaan ajatus jota olen pähkäilly aiemminki. Ja sen jälkeen kun pari vuotta takaperin aloitin itse sosiaalisessa mediassa tämän jouhevan haahuilun, olen ihmetelly harva tukka pystyssä.  Vähän meitä ukkoja, miehiä, sillain yleisesti olen miettiny. Tämän sukupuolen touhuja, ihanteita, kuviteltuja ja todellisia. Ollaan me kuiten aika villejä velikultia. Yleisesti ajatellaan, että miehet pitää sitä tasapainoa ja turvaa, ajattelee ja harkitsee. Että maailma on miesten rakentama ja maailmanrauha ja eri yhteisöjen rauha on miesten ansiota. Mies on se joka opastaa ja auttaa. Että aikojen alusta on näin ollu, se lukee historiankirjoissa, sankaritarinoissa. Näin me arvellaan, kuka viisaana, kuk

Keksittiin pettämättömän hyvä tekosyy lähipizzeriasta tilata jättipizza. Onhan se tieten hyvääki, sen myönnän olevan päätekijä aivoriihen kokontumiselle joka keksii pizzan ostosyitä.  Näin koronan riivaamina aikoina pitää paikallista yrittäjää tukea. Ja mikäpä on tukea osoittaessa ku on vajaa neliömetri hyvän tuoksuista syötävää ison pöydän leveydeltä, kun se maku ylittää vielä tuoksunki. Tuo pizzeria on yksi niistä asioista jonka haluaa selviävän korona-pirulaisen hampaista. Samoin kuin muutkin kotikaupungin palveluntarjoajat ja kaupat, ei niistä haluais yhenkään kyykkäävän nyt vaikiampina aikoina. Niissä on yrittäjän elämäntyön lisäksi työntekijöiden toimeentulo kiinni, leipä ja hyvä syy aamuisin, tai mihin aikaan oman rastin suorittamisen vuoro onkaan, astua kotiovesta ulos ja suunnata päivän askareisiin. Näkemään samalla työkaverit, työn lomassa vaihtamaan kuulumisia, huolia, vitsejä, sapuskavinkkejä, urheilujuttuja, ja mitä nyt asiaa, tai turhaa mieleen tuleekaan. Näitten veijarei

 Juhlapäivän se teki tästäki, on se yhtä juhlaa. Tänään 29 hääpäivä. Ensin mentiin käymään kullalle parempi tyyny ostamassa, samalla kierrettiin huonekaluliike läpi mööpeli mööpeliltä, ku sinne satuttiin. Huonekaluputiikista kurvattiin kahvilaan ja käytiin nuorikon kanssa hienot baagelit ja kahvit rauhassa nauttimassa, korona-aikana kahvilassa oli hyvin tilaaki. Siitä kahvilta mentiin Miialle vaatteita ostamaan, kärsii aika yleisen kuuloisesta vaimoihmisten ongelmasta, ei ole vaatteita. Ei ole kumma ku ei  ole vaatteita, eihän ne vaatteet etes hyllyille sovi ku jotain kangasriepuja on vaatekaappi täynnä. Tämmönen ukonmölli se helposti saattaa möläyttää että minusta näyttää ettei entisetkään sovi kaappiin. Mutta tuo on jotain varmaan salatieteitten puolelle menevää voodoota ku ne vaatteet voi muuttua "ei vaatteiksi" hyllyillä maatessaan. Juhliin lähtiessäki ukko ihmettelee ku sitä omaa kutistunutta pukua päälle hieman vängällä vetää, ettei uutta tarvi hakia ku joutuu vaatekaup

 Aurinkoista vapaapäivää tänään olen rauhassa viettäny. Lilli koiran kanssa paistettiin päivällä pihalla makkaraa vaimon hoitolapsille, Lilli istui makutuomarina vieressä. Välillä makkarasta piti pieni pala leikata että tarkka pienen papillonin makuaisti toteaa kypsyysasteen. Lopulta tuli hyväsyntä ja käyrät kiikutettiin sisälle ja pöytään syötäväksi. Hyvin kelpasi, lisää piti paistaa. Nuoret miehet, meijän kaks poikaa töistä tullessaan nappasivat halkonipun kokosen makkarakörön mukaan ja hiipivät hiillokselle. Kevättalven ensimmäiset nuotiomakkarat osaa maistua kyllä hyvälle, liekkö tuo aurinkoki niihin makua antaa. Oli aamulla hauskaa, sulostaki ku Miian pieniä hoitolaisia alkoi tulla. Yksi nuorempi henkilö joka hieman unenpöpperöisenä siirtyi äitinsä sylistä hoitotätin sykkyyn aamun sylikiintiötä täyttämään sai lapsen aidolla reaktiolla minutkin melkein halkeamaan ylpeydestä. Kävelin kahvikuppi kädessä eteiseen, pieni näki minut ja ilahtuneena hymyili ja sanoi, Mika. Hyvin on vapaap

  Tiättäkö ystävät kalhit, nyt sommiettiny isoja, ihan lakkiteline pulliana😊 Ihan vakavasti. Olen miettiny työssä osaamista ja sen mokoman mittaamista, ihan niin kovin ku jätkän funtsaamolla pystyy. Miten missäkin työssä kautta ammatissa suorite tehhäänki. Ja kuka sen mittaa.  Mittaako sen välittömät eurot, tai sen kvarttaalin ylijäämä, vaikko se isien ja ukkien aikainen pitkän ajan tulos.  Mittaako sen joku "haistapaskakomiteahaistapaskakokouksineen" ja kokouksen perään rapistuvine meikkeineen. Ja niinku poika palaverissa pääsi kuulemaan häntä puhuteltavan tähellisesti "herra asentajain edustajana", kun työnsäki oli niin hyvin suorittanu että erikseen oli mainittu. Mitataanko, ja miksi nykyään mitataan asiat noissa "herra asiantuntijain" itse edustamissa diipadaapaa-palavereissa joissa jokainen silmäätekevä pääsee pätemään ja asemaansa nostamaan.  Onko unohtunu työn mittauksen oikeasti tärkeät määreet, kestävyys, toimivuus, tyytyväisyys ja sitä kautta oi