Mukava päivä.

 Aurinkoista vapaapäivää tänään olen rauhassa viettäny. Lilli koiran kanssa paistettiin päivällä pihalla makkaraa vaimon hoitolapsille, Lilli istui makutuomarina vieressä. Välillä makkarasta piti pieni pala leikata että tarkka pienen papillonin makuaisti toteaa kypsyysasteen. Lopulta tuli hyväsyntä ja käyrät kiikutettiin sisälle ja pöytään syötäväksi. Hyvin kelpasi, lisää piti paistaa. Nuoret miehet, meijän kaks poikaa töistä tullessaan nappasivat halkonipun kokosen makkarakörön mukaan ja hiipivät hiillokselle. Kevättalven ensimmäiset nuotiomakkarat osaa maistua kyllä hyvälle, liekkö tuo aurinkoki niihin makua antaa.

Oli aamulla hauskaa, sulostaki ku Miian pieniä hoitolaisia alkoi tulla. Yksi nuorempi henkilö joka hieman unenpöpperöisenä siirtyi äitinsä sylistä hoitotätin sykkyyn aamun sylikiintiötä täyttämään sai lapsen aidolla reaktiolla minutkin melkein halkeamaan ylpeydestä. Kävelin kahvikuppi kädessä eteiseen, pieni näki minut ja ilahtuneena hymyili ja sanoi, Mika. Hyvin on vapaapäivä kulunu ku olen näitä pieniä ihmisiä kuunnellu, ja oottanu kun ovat perään lähteneet, kuka kävellen, kuka kontaten. Nyt iltapäivästä ku pojat tuli töistä ja istuttiin pöydässä syönnin päälle kahvia juomassa, yksi pikkunen ähräsi ja lykki syöttötuolin pöydän viereen ja halusi mukaan jutulle. Istu onnellisena tuolillaan ja halusi nokkamukiin mammaa ku muillaki oli kuppi kädessä. Oli koko päivän oottanu että "Kikkas ja Honttu" tulee. Miten kuiten ne pienet osaa olla niin sulkkuja aina, ihan yrittämättä, ehkäpä siksi. Kaikki mitä ilmaisevat on aitoa. Ei ole kumma että Miia tykkää työstään. On tuo vain hieno työ tuommonen, vaativaa, mutta varmasti palkitsevaaki. 

Nyt sitte viikonlopun viettoon hiljalleen. Ostoslistan tekoon ja kaupassa käymään. Olis perjantai ja herkkupäivä, kuulemma karkkia nyt ostetaan. Kerran kuussa nykyään noita karkkeja yleensä syömmä. Viime viikonloppu oli poikkeus, vähän ylimääräsesti ostin läjän karkkeja ku äitin ja isän luona Ivalossa käytiin. Ihan varalle paljon, muutama oma perillinen oli mukana. Mummilassa nähtiin Ivalossa asuva velipoika Jessican ja pojanvesselin kanssa, kultanen kummityttö ja toinenkin yhtä kultanen veljentyttö kävi, ja kummitytön äiti. Oli älyttömän kiva nähdä näitä jotka kovasti ovat kivoja ja rakkaita. Sen lisäksi että näkee läheisiä, on muutenki kiva käydä siellä missä juuret on.