On se yhtä juhlaa.

 Juhlapäivän se teki tästäki, on se yhtä juhlaa. Tänään 29 hääpäivä. Ensin mentiin käymään kullalle parempi tyyny ostamassa, samalla kierrettiin huonekaluliike läpi mööpeli mööpeliltä, ku sinne satuttiin. Huonekaluputiikista kurvattiin kahvilaan ja käytiin nuorikon kanssa hienot baagelit ja kahvit rauhassa nauttimassa, korona-aikana kahvilassa oli hyvin tilaaki. Siitä kahvilta mentiin Miialle vaatteita ostamaan, kärsii aika yleisen kuuloisesta vaimoihmisten ongelmasta, ei ole vaatteita. Ei ole kumma ku ei  ole vaatteita, eihän ne vaatteet etes hyllyille sovi ku jotain kangasriepuja on vaatekaappi täynnä. Tämmönen ukonmölli se helposti saattaa möläyttää että minusta näyttää ettei entisetkään sovi kaappiin. Mutta tuo on jotain varmaan salatieteitten puolelle menevää voodoota ku ne vaatteet voi muuttua "ei vaatteiksi" hyllyillä maatessaan. Juhliin lähtiessäki ukko ihmettelee ku sitä omaa kutistunutta pukua päälle hieman vängällä vetää, ettei uutta tarvi hakia ku joutuu vaatekauppaan muuten. Tuossa saattaa rouva toimia vähän päinvastaista lähestymiskaavaa asiaan noudattaen. Henkarikaapissa taas kerran tietämättömän äijänkäppyrän mielestä kohta paljon näkösesti leninkiä, mekkoa ja iltapukua, mitä kaikkia niitä nyt on olemassa. Mutta ei, ei niitä ole paljon, ite asiassa ei ole yhtään. Pakko hakea uus mekko juhliin. Eikä minulla ainakaan ole sydäntä minulle rakasta kaunista ihmistä nukkavieruna juhliin päästää, on niinku pieni tulitikkutyttö siitä liikuttavasta sadusta punaisine varpaineen.


Se paluumatkalla tätä meijän avioliiton alkutaipaleen pientä juhlistamista viettämästä vielä tuoreen olonen vaimo tuumaili että mitenhän se menee näin päin maailmassa että yhteisenä hääpäivänä mies on se joka muistaa ja mahdollisesti lahjoja ostaa. Siinä sitä sitte ajellessa asiaa kuutioitiin ja jonkinlaiseen pakettiin koitettiin sovittaa ja survoa. Minä vähän asiaa käänsin sillain käsin että se saattaa vaikuttaa että miehet olis vähän pänikänsorttisia tässä asiassa, se ei aivan noin yksoikosta ole. Paljastan nyt ikiaikasen salaisuuen jota me äijät ollaan varjeltu, sanattomana perintönä sukupolvesta toiseen isältä pojille tämä on kulkenu, tuhansia vuosia. Nuo merkkipäivän lahjat kätkee sisään suunnatonta oveluutta, oikeastaan miessukupuolen menestymisen salaisuus. Muuten meijät olis ajettu omiin luoliimme tekemään kaikkea fiksua mitä ukkoporukka nyt keksii. Se on katoppa se jutska niin että se pyyteettömän tuntoinen ovela lahja tekee sen että kaunokainen katsoo ukkorähjäänsä paljon suopeammin kun mies on suuren henkisen kapasiteettinsa valjastanu siihen että muistaa juhlapäivän, ja lahjanki. On vielä ennakoinu ja vähän kuunnellu mitä vaimokulta tarvii. Se on se lahja jonka ukko saa, ja en minä ainakaan parempaa lahjaa osaa äkkiä keksiä ku vaimo joka on niinku leppeä juhannusyön tuuli. Eikö vain ole ovelaa, ja fiksua.


Tämäpä näistä ajatuksista ja tunnelmista. 

Hyvää 29 hääpäivää Miia❤️🌹


Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

On hienoa kun elämätöntä elämää on edessä, mutta surullista jos sitä elämätöntä elämää on myös takana.

Kuva
 Se nyt lähtee tämän touhun opettelu. Vaikka paljon irvin someosaamistani ja itseironialla ja sarkasmilla asioita kuittaan, mukava se on oppia aina jotain uutta. Tämä on sitä uutta minulle. Hyppy laiturilta silmät kiinni, eikä tiedä onko vesi edessä, vai onko hyppysuunnassa rannalle nostettu katiska. Ei tuosta ole kuin se parisen vuotta kun face-tilin avasin ja sitä hämmästelin.  Mutta katomma, istumma alas ja keitämmä potut. Ei ole hoppua, lupaan että tämä vielä joskus käy helposti. Tuo nimi blogille, Tulehentuijottaja. En liene maailman ainoa sillä nimellä jotain kirjoittava. Mutta ei kaikkea voi omia, onhan minun etunimellä nimettyjäkin maailma täynnä, miehiä ja naisia, maasta riippuen. Nykypäivänä muitakin sukupuolia. Mutta tuo nimi, tykkään istua eräreissuilla tulilla ja kotona takkatulen äärellä. Tulen loimu rauhoittaa, saa ajatuksen lentämään. Ei ihme että muinaisina aikoina on tulien äärelle kokoonnuttu kuulemaan tarinoita ja olemaan. Siinä on jotain samaa kuin virtaavassa vede
Lue lisää

Hyviä ihmisiä.

Kuva
 Tulipa aivan häkelyttävä yllätys tänään että miten voiki tulla hirveän iso apu aivan yllättäen. Pyytämättä, tai niin ettei etes osannu toivoa. Ihan noin vain yllättäen tuntematon henkilö jeesaa ensin, ja vielä kysyy että tuliko riittävä vai otanko vähän lisää. Ja otti lisää kun häkellyksissä en vielä osannu muuta ku aukoa suuta niinku muddler minnow suussa rantautettu taimen. Oli tuohon meijän risteykseen tamppautunu korkea ja leveä polanne. Sitä vielä viikolla oli tien polanteenpoiston yhteydessä plussakelillä saatu kasvamaan. Risteykseen syntyneen lohkarevallin päällä oli pyöräkone lumikuormaa kuorma-autoon lastatessa polettanu tiiviiksi. Autojen takaa olin jo renkaanjälkien korkeat polanteet hakannu ja lapioinu sivuun. Siinä risteyksessä jäljellä olevat kiertäjäkalvosinten riekaleet tykyttäen äyästin jäisen polanteen kimpussa ja ihastelin että ompahan ainaki pariksi päivää tekemistä, ja ens kevääseen mennessä olkapäistä revenneiden supraspinatusten jomotus kokemuksen mukaan lähes a
Lue lisää

Käytä päätä!

Kuva
 Käytä päätä, sanotaan. Jostain syystä mulle muutaman kerran penskana tuo sanottiin, siitä sen muistaaki. Nyt ikää myöten heränny ukko pähkäileen että liekkö tuota käyttää väärin, pitääpä kysyä tarkemmin mihin. Tahtoo tuossa päänkäytössä aina jotain runtua tulla. Tänään ilmotin pomolle että leka on hukassa, vastasi että käytä päätä, sattu aivan pirusti. Jäänee jälkiäki, saattaa olla haittaaki, pitää tarkistaa tuo työsoppari mitä sovittiin mallin töistä. Vähän harmi nuo kolot muuten niin virheettömissä ja symmetrisissä kasvoissa. Mutta ehkä lisään mallikansioon että sopii myös päänsä lihamyllyyn työntäineitä tukeviin kuvallisiin julkaisuihin.  Mutta ei tämä oikeasti ollu paha. Kerran valkku oli pois futisreenistä, soitin hänelle että meillä ei ole palloa...
Lue lisää