Ruusa, Pilviperhon Miss Melissa 22.10.1013 - 29.1.2021. 


Pieni rakas perhonen, lahja jostain tähtien takaa. Sieltä missä maailmaa katsotaan, siellä nähtiin että nyt on aika laskea taas yksi pala jotain hyvää maailmaan kun joku sitä tarvii, vaikkei vielä itse tiedä. Laski palan kauneinta enkelten tekemää hellästi Sissin pentukoppaan, ja järjesti niin että tarvitseva sen löytää. Antoi mukaan ihmisille jaettavaksi taivaanlaidallisen suukkoja, rakkautta, jotain ihmeellistä viisautta, suuret korvat kuunnella huolia, kultaisen sydämen ja maailman hellimmät pienet tassut jotka pyyhkivät huolet ja surut pois. 

Joka Ruusan lähetti, järjesti niin että Ruusa itse kertoi että etkö huomaa, minä olen sinun koira, sinun ystävä, minut sinua varten tänne annettiin. Kiipesi Anittalla käydessä kerta toisensa jälkeen Miian syliin. Anitta näki jo silloin että Ruusa on tehnyt valinnan. Kolmannella käyntikerralla Ruusa lähti uuteen kotiin, ja meillä käydessä Anitta näki että nyt on Ruusa tullut kotiin. 


Vaikka olit "Uusa" Miian koira, sinulta riitti kaikille muillekin. Käytit isäntää paljon kävelyillä ja retkillä eri paikoissa, pyysit usein itse ukolta että "lähetäämpä nyt". Ne yhteiset reissut oli aina hauskoja. Annoit paljon enemmän kuin otit. 


Sitten lopulta, kun se joka sinut lahjana oli antanut, katsoi että nyt on Ruusa antanut lahjan, vieny viestin, otti sinut takaisin tähtien taakse. Luulen että viesti Ruusan mukana oli että muistettais pitää huolta ja rakastaa sitä mitä meillä on, kun aika on rajallista, ja elämänlanka niin hauras että kaikki kestää vain aikansa. 


Kiitos Ruusa❤️


Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

On hienoa kun elämätöntä elämää on edessä, mutta surullista jos sitä elämätöntä elämää on myös takana.

Kuva
 Se nyt lähtee tämän touhun opettelu. Vaikka paljon irvin someosaamistani ja itseironialla ja sarkasmilla asioita kuittaan, mukava se on oppia aina jotain uutta. Tämä on sitä uutta minulle. Hyppy laiturilta silmät kiinni, eikä tiedä onko vesi edessä, vai onko hyppysuunnassa rannalle nostettu katiska. Ei tuosta ole kuin se parisen vuotta kun face-tilin avasin ja sitä hämmästelin.  Mutta katomma, istumma alas ja keitämmä potut. Ei ole hoppua, lupaan että tämä vielä joskus käy helposti. Tuo nimi blogille, Tulehentuijottaja. En liene maailman ainoa sillä nimellä jotain kirjoittava. Mutta ei kaikkea voi omia, onhan minun etunimellä nimettyjäkin maailma täynnä, miehiä ja naisia, maasta riippuen. Nykypäivänä muitakin sukupuolia. Mutta tuo nimi, tykkään istua eräreissuilla tulilla ja kotona takkatulen äärellä. Tulen loimu rauhoittaa, saa ajatuksen lentämään. Ei ihme että muinaisina aikoina on tulien äärelle kokoonnuttu kuulemaan tarinoita ja olemaan. Siinä on jotain samaa kuin virtaavassa vede
Lue lisää

Hyviä ihmisiä.

Kuva
 Tulipa aivan häkelyttävä yllätys tänään että miten voiki tulla hirveän iso apu aivan yllättäen. Pyytämättä, tai niin ettei etes osannu toivoa. Ihan noin vain yllättäen tuntematon henkilö jeesaa ensin, ja vielä kysyy että tuliko riittävä vai otanko vähän lisää. Ja otti lisää kun häkellyksissä en vielä osannu muuta ku aukoa suuta niinku muddler minnow suussa rantautettu taimen. Oli tuohon meijän risteykseen tamppautunu korkea ja leveä polanne. Sitä vielä viikolla oli tien polanteenpoiston yhteydessä plussakelillä saatu kasvamaan. Risteykseen syntyneen lohkarevallin päällä oli pyöräkone lumikuormaa kuorma-autoon lastatessa polettanu tiiviiksi. Autojen takaa olin jo renkaanjälkien korkeat polanteet hakannu ja lapioinu sivuun. Siinä risteyksessä jäljellä olevat kiertäjäkalvosinten riekaleet tykyttäen äyästin jäisen polanteen kimpussa ja ihastelin että ompahan ainaki pariksi päivää tekemistä, ja ens kevääseen mennessä olkapäistä revenneiden supraspinatusten jomotus kokemuksen mukaan lähes a
Lue lisää

Käytä päätä!

Kuva
 Käytä päätä, sanotaan. Jostain syystä mulle muutaman kerran penskana tuo sanottiin, siitä sen muistaaki. Nyt ikää myöten heränny ukko pähkäileen että liekkö tuota käyttää väärin, pitääpä kysyä tarkemmin mihin. Tahtoo tuossa päänkäytössä aina jotain runtua tulla. Tänään ilmotin pomolle että leka on hukassa, vastasi että käytä päätä, sattu aivan pirusti. Jäänee jälkiäki, saattaa olla haittaaki, pitää tarkistaa tuo työsoppari mitä sovittiin mallin töistä. Vähän harmi nuo kolot muuten niin virheettömissä ja symmetrisissä kasvoissa. Mutta ehkä lisään mallikansioon että sopii myös päänsä lihamyllyyn työntäineitä tukeviin kuvallisiin julkaisuihin.  Mutta ei tämä oikeasti ollu paha. Kerran valkku oli pois futisreenistä, soitin hänelle että meillä ei ole palloa...
Lue lisää