Rakkaus, mitähän se on.


 Tänään ajoin kaupungilla ja olin etuajassa asioille. Kun pysäköin autoa, huomasin kun risteyksessä seisoi vanha pariskunta samaa kangasta olevissa vaatteissa. Kaksi vanhusta pukeutuneet parhaimpiinsa ja lähteneet kaupunkiin. Tyylikkäänä, hiukset harjattuna ja parta papalla rajattuna.


Kiinnitti huomiota kun mummo piti papan kyynärtaipeesta, huomasin että hän lienee sokea tai lähes sokea. Seurailin ajatuksissani heitä kun aikaa oli, ja mietin. Näki ettei papalla harmita taluttaa vaimoaan, päin vastoin. Kun pysähttivät risteykseen, näin kun mummo hellästi silitti papan kättä, kiitti turvasta.


Heitä katsellessa heräsi ajatuksia. Paljon puhutaan rakkaudesta, mitä se on, mikä on aitoa, tai onko sitä, kellä se on, kuka sen ansaitsee ja kuka saa jne...

Onko se sitä jalat alta vievää alkuhuumaa, ja sitä että jotkut koettavat sitä huumaa venyttää kaikin tavoin, mutta lopulta se alkuhuumaa päättyy. Onko se sitä että hankit ja ostat kullalle kaikkea mitä hän tarvii, ja semmoistakin mitä hän ei tarvi, ylellistä. Onko se taloja, autoja ja muuta tavaraa. Onko se ulkonäköä, muotoja ja lihaksia.


Luulen että näin Rovakatu-Ruokasenkaturistissä sen mitä rakkaus oikeasti on. Yhdessä harmaantumista, turvallisuutta, luottamusta, ennakoitavuutta. Voit näköaistin menettäneenäkin luottaa elämäsi ja kaiken toisen käsiin, uskoa häneen joka on luvannut rakastaa. Minun mielestä heillä oli kaikki, kaikesta näki että niin heidänkin mielestään. Se turva ja luottamus teki vaikutuksen. Ja se pieni käden silitys, se oli hienompaa ja tavoiteltavampaa kuin maailman kaunein timantti.


Jatkoin matkaa ajatuksissani, vanha pariskunta yhteensopivissa vaatteissaan siirryi bussipysäkille, matkalla ehkä kotiin. Käyneet kaupungilla asioilla, ehjä papalle uusi kuulolaite. Että pappa kuulee mitä rakkaalla asiaa, onhan kuulo siksi tärkein aisti, kuulee mitä rakkaat sanovat.


Miia, vaimoni tuumasi kun kerroin: "Mieti jos tuosta pappa kuolee, mitä tekee mummo, kuka on turva. Tai jos mummo kuolee, ketä pappa taluttaa, kuka silittää papan kättä".


Mieleen tulivat myös omat vanhemmat, sotien ympärillä syntyneet kaksi rakasta vanhusta. Toinen ei oikein kuule, ja toinen ei enää näe, silti toinen toistaan auttavat, vuosikymmenet yhteenkasvaneet. Työn kovettamat kädet jatkavat, hieman pehmeämmin ja rauhallisemmin. 


Voi kun olis viisaus ja taito saavuttaa tuo. Ansaita joskus hiljainen kädensilitys jossa on kaikki, ihan kaikki.

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

On hienoa kun elämätöntä elämää on edessä, mutta surullista jos sitä elämätöntä elämää on myös takana.

Kuva
 Se nyt lähtee tämän touhun opettelu. Vaikka paljon irvin someosaamistani ja itseironialla ja sarkasmilla asioita kuittaan, mukava se on oppia aina jotain uutta. Tämä on sitä uutta minulle. Hyppy laiturilta silmät kiinni, eikä tiedä onko vesi edessä, vai onko hyppysuunnassa rannalle nostettu katiska. Ei tuosta ole kuin se parisen vuotta kun face-tilin avasin ja sitä hämmästelin.  Mutta katomma, istumma alas ja keitämmä potut. Ei ole hoppua, lupaan että tämä vielä joskus käy helposti. Tuo nimi blogille, Tulehentuijottaja. En liene maailman ainoa sillä nimellä jotain kirjoittava. Mutta ei kaikkea voi omia, onhan minun etunimellä nimettyjäkin maailma täynnä, miehiä ja naisia, maasta riippuen. Nykypäivänä muitakin sukupuolia. Mutta tuo nimi, tykkään istua eräreissuilla tulilla ja kotona takkatulen äärellä. Tulen loimu rauhoittaa, saa ajatuksen lentämään. Ei ihme että muinaisina aikoina on tulien äärelle kokoonnuttu kuulemaan tarinoita ja olemaan. Siinä on jotain samaa kuin virtaavassa vede
Lue lisää

Hyviä ihmisiä.

Kuva
 Tulipa aivan häkelyttävä yllätys tänään että miten voiki tulla hirveän iso apu aivan yllättäen. Pyytämättä, tai niin ettei etes osannu toivoa. Ihan noin vain yllättäen tuntematon henkilö jeesaa ensin, ja vielä kysyy että tuliko riittävä vai otanko vähän lisää. Ja otti lisää kun häkellyksissä en vielä osannu muuta ku aukoa suuta niinku muddler minnow suussa rantautettu taimen. Oli tuohon meijän risteykseen tamppautunu korkea ja leveä polanne. Sitä vielä viikolla oli tien polanteenpoiston yhteydessä plussakelillä saatu kasvamaan. Risteykseen syntyneen lohkarevallin päällä oli pyöräkone lumikuormaa kuorma-autoon lastatessa polettanu tiiviiksi. Autojen takaa olin jo renkaanjälkien korkeat polanteet hakannu ja lapioinu sivuun. Siinä risteyksessä jäljellä olevat kiertäjäkalvosinten riekaleet tykyttäen äyästin jäisen polanteen kimpussa ja ihastelin että ompahan ainaki pariksi päivää tekemistä, ja ens kevääseen mennessä olkapäistä revenneiden supraspinatusten jomotus kokemuksen mukaan lähes a
Lue lisää

Käytä päätä!

Kuva
 Käytä päätä, sanotaan. Jostain syystä mulle muutaman kerran penskana tuo sanottiin, siitä sen muistaaki. Nyt ikää myöten heränny ukko pähkäileen että liekkö tuota käyttää väärin, pitääpä kysyä tarkemmin mihin. Tahtoo tuossa päänkäytössä aina jotain runtua tulla. Tänään ilmotin pomolle että leka on hukassa, vastasi että käytä päätä, sattu aivan pirusti. Jäänee jälkiäki, saattaa olla haittaaki, pitää tarkistaa tuo työsoppari mitä sovittiin mallin töistä. Vähän harmi nuo kolot muuten niin virheettömissä ja symmetrisissä kasvoissa. Mutta ehkä lisään mallikansioon että sopii myös päänsä lihamyllyyn työntäineitä tukeviin kuvallisiin julkaisuihin.  Mutta ei tämä oikeasti ollu paha. Kerran valkku oli pois futisreenistä, soitin hänelle että meillä ei ole palloa...
Lue lisää