Sydän syrjällään.

 Tänään se sitte tuli, yks minun elämän iso tieto, hyvä puhelu kardiologilta. Minun sydänvaurio oliki vain väliaikaista. Sydän on täysin kunnossa. Kuolemantuomio on peruttu.


 Kävi vain pysäyttämässä ukon jonka mielestä itsellä kipu on ollu vain heikkoutta joka yrittää poistua kropasta. Istutti touhupetterin laittamaan elämän palikoita puntariin ja punnitsemaan ne joilla on painoarvoa etusijalle. Opetti unohtamaan menneitten murehtimisen ja tulevan pelkäämisen, siitä liian huolehtimisen. Pakotti löytämään sen joka on noiden menneen ja tulevan välissä, nykyhetken, sen joka on käsillä. Mennyttä ei voi muuttaa ja tulevaa ei ole tapahtunu, voi elää vain kuluvaa hetkeä. Opetti ettei vauhti korjaa virheitä. Opetti rauhoittumista, opetti kuuntelemaan, näkemään, kysymään, pysähtymään. Kumma kun pitää sattua jotain että oppii.


Tuosta kuvan ottamisesta on aikaa vajaa pari vuotta. Tuonne letkuihin kököttämään huuli pyöreänä menin päivystyksen kautta kun vaimo pakotti. Nuija ei sitä vertaa ite osannu ittestään huolehtia, toinen joutui yöllä pakottaa ja viiä. Ku eihän tuommoset itselle satu, joillekki muille vain. Tuota edelsi pätkä että hengästyin tosi helposti, väsyin nopeasti. Oli outoa ikänsä urheilleelle ja kuntosalilla käyneelle, oli tottunu siihen ettei ole niitä ensimmäisiä jonka pitää lyyä hanskat tatamiin. 


Siihen ettei väsyny helposti, vaikutti tietty ADHD joka löydettiin kun halusin että tutkitaan kunnolla mikä kumma se minua pistää aina tekemään liikaa. Että miksi ihmeessä pitää aina vain tehdä jotain. Pitkää työpäivää töissä ja vapaa-ajalla ja kotonaki ihan koko ajan jotain, miksi ei osaa levätä. Tuo ADHD-ominaisuushan se sitte löyty ku historiaa ja nykyisyyttä pengottiin. Se on minun kohdalla ilmennyt tuona ainaisena tekemisenä ja touhuamisena. Niin kauan ku tuli tuo "Suuri Pysähdys". Kun ei koskaan tullu kipeänäkään oltua pois töistä ja urheilemassaki piti käydä vaikka olis ollu flunssassa. Lopulta todennäköisimmin flunssapöpö mönki pumppuun ja aiheutti sydänlihastulehduksen, ja siitä seurasi dilatoiva kardiomyopatia ja hiippaläppävuoto. Elikkä vajaatoiminta ja sydämen laajentuma tuon läppävuodon lisäksi. Annettiin aika heiveröinen ennuste, iso karvanen käsi rouhi viimesestä synttärikakusta kynttilöitä ison kasan.


 Sanottiin etten pysty enää näihin omiin töihinikään enää, eikä uutta ammattia vaikuta lähteä opiskelemaan. Kun ei välttämättä ehdi saada koulua loppuun. 

Näytti hiihtotermeillä ilmaistuna että hevosenkengässä mennään. 


Tuosta sitte kontrollikäynti toisensa jälkeen sydämen tila kuitenki parani. Lopulta sain pukea haalarit päälle ja työkalukorpelo vähän heikenneessä räpylässä palata työmaille. Olihan se juhlaa kun oli taas työkykyinen ja sai tehdä jotain mihin tottunu. Lopulta sitte sydän oli parantunu, ja "lopputarkastukseen" menin. Siinä vielä aurinko meni ison korpikuusen taakse kun sydämen kammion pinnasta löytyi ultraäänikuvauksessa epätasaisuutta. Tuli mahdollinen trabekuloiva kardiomyopatia esille. Lääkäri kyllä sanoi että on mahdollista että kuvauksissa ilmentynyt rakenne johtuu koko elämän mittaisesta paljosta urheilusta, kun se urheiluki ollu paljolti sitä rajojen hakemista että mihin yltää ja minkä verran jaksaa. Kuulemma kohtuu usein vastaavaa rakennetta rankkoja urheilusuorituksia tehneillä, useimmiten kilpaurheilijoilla. Tuli lähete OYS:n tarkempaan magneettikuvauslaitteeseen.


Kuvat tutkittuaan ja aiempiin tutkimuksiin nojaten että sydämen pumppausteho palautunut täysin, ynnä verikokeet ja mitä niitä kaikkia oli, kardiologi soitti minulle tänään. Sydän on 100% kunnossa, ei ole mitään sydänsairauksiin viittaavaa enää sydämessä. Tämä puhelu menee aika lailla piikkipaikalle minun elämän tärkeitten puheluitten listalla. 


Taitaa tosiaan olla Mika-pojan lottotuuri käytetty, tuplastikki. Ensin kun selvisin tuosta, kohtuu monesti löytyy kuolinsyytutkimuksessa tuo vaiva. Toiseksi kun se parani. 


Niin kliseistä ku se onki, sain jatkoajan. Tuota lahjaa osaa jotenki arvostaa. Nyt pitää yrittää muistaa aina mitä tuo tapahtumaketju opetti.❤️


Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

On hienoa kun elämätöntä elämää on edessä, mutta surullista jos sitä elämätöntä elämää on myös takana.

Kuva
 Se nyt lähtee tämän touhun opettelu. Vaikka paljon irvin someosaamistani ja itseironialla ja sarkasmilla asioita kuittaan, mukava se on oppia aina jotain uutta. Tämä on sitä uutta minulle. Hyppy laiturilta silmät kiinni, eikä tiedä onko vesi edessä, vai onko hyppysuunnassa rannalle nostettu katiska. Ei tuosta ole kuin se parisen vuotta kun face-tilin avasin ja sitä hämmästelin.  Mutta katomma, istumma alas ja keitämmä potut. Ei ole hoppua, lupaan että tämä vielä joskus käy helposti. Tuo nimi blogille, Tulehentuijottaja. En liene maailman ainoa sillä nimellä jotain kirjoittava. Mutta ei kaikkea voi omia, onhan minun etunimellä nimettyjäkin maailma täynnä, miehiä ja naisia, maasta riippuen. Nykypäivänä muitakin sukupuolia. Mutta tuo nimi, tykkään istua eräreissuilla tulilla ja kotona takkatulen äärellä. Tulen loimu rauhoittaa, saa ajatuksen lentämään. Ei ihme että muinaisina aikoina on tulien äärelle kokoonnuttu kuulemaan tarinoita ja olemaan. Siinä on jotain samaa kuin virtaavassa vede
Lue lisää

Hyviä ihmisiä.

Kuva
 Tulipa aivan häkelyttävä yllätys tänään että miten voiki tulla hirveän iso apu aivan yllättäen. Pyytämättä, tai niin ettei etes osannu toivoa. Ihan noin vain yllättäen tuntematon henkilö jeesaa ensin, ja vielä kysyy että tuliko riittävä vai otanko vähän lisää. Ja otti lisää kun häkellyksissä en vielä osannu muuta ku aukoa suuta niinku muddler minnow suussa rantautettu taimen. Oli tuohon meijän risteykseen tamppautunu korkea ja leveä polanne. Sitä vielä viikolla oli tien polanteenpoiston yhteydessä plussakelillä saatu kasvamaan. Risteykseen syntyneen lohkarevallin päällä oli pyöräkone lumikuormaa kuorma-autoon lastatessa polettanu tiiviiksi. Autojen takaa olin jo renkaanjälkien korkeat polanteet hakannu ja lapioinu sivuun. Siinä risteyksessä jäljellä olevat kiertäjäkalvosinten riekaleet tykyttäen äyästin jäisen polanteen kimpussa ja ihastelin että ompahan ainaki pariksi päivää tekemistä, ja ens kevääseen mennessä olkapäistä revenneiden supraspinatusten jomotus kokemuksen mukaan lähes a
Lue lisää

Käytä päätä!

Kuva
 Käytä päätä, sanotaan. Jostain syystä mulle muutaman kerran penskana tuo sanottiin, siitä sen muistaaki. Nyt ikää myöten heränny ukko pähkäileen että liekkö tuota käyttää väärin, pitääpä kysyä tarkemmin mihin. Tahtoo tuossa päänkäytössä aina jotain runtua tulla. Tänään ilmotin pomolle että leka on hukassa, vastasi että käytä päätä, sattu aivan pirusti. Jäänee jälkiäki, saattaa olla haittaaki, pitää tarkistaa tuo työsoppari mitä sovittiin mallin töistä. Vähän harmi nuo kolot muuten niin virheettömissä ja symmetrisissä kasvoissa. Mutta ehkä lisään mallikansioon että sopii myös päänsä lihamyllyyn työntäineitä tukeviin kuvallisiin julkaisuihin.  Mutta ei tämä oikeasti ollu paha. Kerran valkku oli pois futisreenistä, soitin hänelle että meillä ei ole palloa...
Lue lisää