Ystävä, luotettu, rakastettu.


 



Pyllähin tauolle aamun lattian valun tauottoman äänilevykonsertin jälkeen.

Touhutessa lippalakkitelineessä pyöriny lähes ajatuksenomaista toimintaa, niin lähellä sitä ku minun kuutiolla pystyy.


Vähän miettiny ystävyyttä, "ystävyyttä" ja siihen liittyvää. Minulle tärkeän ja rakkaan ihmisen osan kautta tullu lähinnä mieleen.


Tämä kultanen ihminen nuoruudessa teki kotonaan paljon yli oman osansa. Aikuseksi ryhdyttyään hoitanut perheensä paremmin kuin hyvin. Työtä tehnyt, toimeliaasti, ansiokkaasti kiitostakin saaden, tärkeää matalapalkka-alan työtä. Kiitollisena silloin kun saa tehdä työnsa hyvin.


Tämä samainen ihminen, yllätys yllätys, on helppo kohde soittaa tai käydä kun tarvitsee apua, purkaa huolia, tai henkistä roskakoria. Aina auttaa ja kuuntelee, ja miettii miten olisi voinut auttaa enemmän. 


Tämä helmi ihmiseksi, hänenhän kuuluisi saada vastaankin rakkautta, apua, luottamusta jne... Mutta ei, ei se ystävät niin mene. Hänet muistetaan kun ollaan vailla. Ja ystävänpäivänä. Kun itse tarvitsee apua,vtai kuuntelijaa, suututaan. Jopa kadehditaan, "kun sulla on kaikki niin hyvin ja helppoa". Muistampa tapauksen kun tämä ihminen itse olisi tarvinnut apua, pyysi kaikkialta, sitten loputtoman etsimisen jälkeen löysi samanlaisen ihmisen, siskonsa joka satojen kilometrien päästä tuli auttamaan (kiitos Annukka♥️). Mitä mietti tämän tarinan itkettävän kultainen ihminen, suuttuiko ihmisille. Ei, puhui että minä kyllä autan kaikkia, ettei kelleen käy niinku meille.


No, se hassu siinä on että se on vaikuttanut minuun joka vieressä katsonut. Jotenki vaikeampi päästää ketään lähelle, ja pitää lähellä. Olen siitä pahoillani. Jotenki sitä semmoseksi menny ite että minusta on hirveän helppo päästä eroon, liian helppo. Riittää kun tiedän ettei minua hirveästi tarvi, tai ehkä ennemminki, pelkästään luulen. En jää roikkumaan.


Ja muuten, jotka ihmisen tuntevat, arvasivat jo tämän josta kirjoitin. Aivan oikein, kyseessä on Miia. Minun kulta. Se sama josta eka kertaa nähdessä ajattelin " Ei tsäänssiä, katoppa muita". Saavuttamaton unelma. Mutta osannette ystävät kalliit varmasti arvata että piti Mika-pojan moneen kertaan nipistää ittiä että onko tämä unta kun tämä ihminen tuli rinnalle kävelemään😍😀 


Pärkkele, jos minä näenki nytki unta😂


♥️

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

On hienoa kun elämätöntä elämää on edessä, mutta surullista jos sitä elämätöntä elämää on myös takana.

Kuva
 Se nyt lähtee tämän touhun opettelu. Vaikka paljon irvin someosaamistani ja itseironialla ja sarkasmilla asioita kuittaan, mukava se on oppia aina jotain uutta. Tämä on sitä uutta minulle. Hyppy laiturilta silmät kiinni, eikä tiedä onko vesi edessä, vai onko hyppysuunnassa rannalle nostettu katiska. Ei tuosta ole kuin se parisen vuotta kun face-tilin avasin ja sitä hämmästelin.  Mutta katomma, istumma alas ja keitämmä potut. Ei ole hoppua, lupaan että tämä vielä joskus käy helposti. Tuo nimi blogille, Tulehentuijottaja. En liene maailman ainoa sillä nimellä jotain kirjoittava. Mutta ei kaikkea voi omia, onhan minun etunimellä nimettyjäkin maailma täynnä, miehiä ja naisia, maasta riippuen. Nykypäivänä muitakin sukupuolia. Mutta tuo nimi, tykkään istua eräreissuilla tulilla ja kotona takkatulen äärellä. Tulen loimu rauhoittaa, saa ajatuksen lentämään. Ei ihme että muinaisina aikoina on tulien äärelle kokoonnuttu kuulemaan tarinoita ja olemaan. Siinä on jotain samaa kuin virtaavassa vede
Lue lisää

Hyviä ihmisiä.

Kuva
 Tulipa aivan häkelyttävä yllätys tänään että miten voiki tulla hirveän iso apu aivan yllättäen. Pyytämättä, tai niin ettei etes osannu toivoa. Ihan noin vain yllättäen tuntematon henkilö jeesaa ensin, ja vielä kysyy että tuliko riittävä vai otanko vähän lisää. Ja otti lisää kun häkellyksissä en vielä osannu muuta ku aukoa suuta niinku muddler minnow suussa rantautettu taimen. Oli tuohon meijän risteykseen tamppautunu korkea ja leveä polanne. Sitä vielä viikolla oli tien polanteenpoiston yhteydessä plussakelillä saatu kasvamaan. Risteykseen syntyneen lohkarevallin päällä oli pyöräkone lumikuormaa kuorma-autoon lastatessa polettanu tiiviiksi. Autojen takaa olin jo renkaanjälkien korkeat polanteet hakannu ja lapioinu sivuun. Siinä risteyksessä jäljellä olevat kiertäjäkalvosinten riekaleet tykyttäen äyästin jäisen polanteen kimpussa ja ihastelin että ompahan ainaki pariksi päivää tekemistä, ja ens kevääseen mennessä olkapäistä revenneiden supraspinatusten jomotus kokemuksen mukaan lähes a
Lue lisää

Käytä päätä!

Kuva
 Käytä päätä, sanotaan. Jostain syystä mulle muutaman kerran penskana tuo sanottiin, siitä sen muistaaki. Nyt ikää myöten heränny ukko pähkäileen että liekkö tuota käyttää väärin, pitääpä kysyä tarkemmin mihin. Tahtoo tuossa päänkäytössä aina jotain runtua tulla. Tänään ilmotin pomolle että leka on hukassa, vastasi että käytä päätä, sattu aivan pirusti. Jäänee jälkiäki, saattaa olla haittaaki, pitää tarkistaa tuo työsoppari mitä sovittiin mallin töistä. Vähän harmi nuo kolot muuten niin virheettömissä ja symmetrisissä kasvoissa. Mutta ehkä lisään mallikansioon että sopii myös päänsä lihamyllyyn työntäineitä tukeviin kuvallisiin julkaisuihin.  Mutta ei tämä oikeasti ollu paha. Kerran valkku oli pois futisreenistä, soitin hänelle että meillä ei ole palloa...
Lue lisää