Lapsenlikkana

 Lapsenlikkana viikonloppu, ei pöllömpää hommaa. Lilli poikakatraan kanssa tuli hoitoon viikonlopuksi ja pentulaatikko on sängyn jalkopäässä. Penikkapoikien isosisko Pipsa (Pilviperhon Ansa Ainokainen) on kans täällä nyt päivähoidossa ku isännällä ja emännällä työ sattu häiritsemään Pipsan kanssa leikkiä ynnä treenejä ja muita touhuja joita Pipsan kanssa touhutaan yleensä. On isosisko kyllä kovin innoissaan oottamassa että pikkuveikat kasvaa ja osaa leikkiä. Pentueen nuorimmainen jo kovasti kävi leikkiinkutsua touhuamassa Pipsalle, muka hyppi ja läpsi tassulla, kellahti vain kylelleen raasu ku mahanalus täynnä vasempia takkatassuja. Leikkisä kaveri näkyy olevan, tulee meille ja on seurana meille ja tietenki Lillille, ja Pipsa-siskolle ku käy kylässä täällä.

Keskimmäinen, vaalein, tulee Niklakselle, meijän pojalle. Nuorimies hankki itselleen ystävän pitkäksi aikaa. Tuo keskimmäinen leikkii ja touhuaa myös, niinku koiranpennut ruukaa. Mutta tykkää myös rauhassa olla sylissä lämpimässä. Mukava kaveri näyttäis olevan. Asuu meillä niin kauan kuin nuorimies, pennun isäntäki. Ja hoidossa saa olla niin paljon kuin ikinä tarvii.

Ja tuo pentueen vanhin, pienikokoisin poika. Voi mikä persoona, aivan vallottava. Ihan käsittämätöntä miten noin pieni pentu, neliviikkoinen, kuuntelee selvästi ku sille puhuu. Ja tulee aina luo ku huomaa että sille puhutaan, nököttää häntä heiluen edessä. Tykkää hellästä massunhieronnasta. Tulee itse syliin ja kattoo kasvoja että mitä asiaa sinulla on. Leikkisä kaveri, tykkää näköjään ihmisnisäkkäistä. Tähän on tainnu periytyä isoäitiään Ruusaa, muutakin kuin pieni koko ja suurensuuret korvat. Onnellinen on ihminen jonka kotiin tämä kultakimpale tulee. Luulen että tämän kaverin kanssa talonväki miettii että mitä sinun katseen takana oikeasti on, mitä sinä tiedät, mistä tulet. Näkee että mestarissa on jotain kokoaan suurempaa.