Lapsuusmuistoja.

 Tulipa lapsuusmuistoja mieleen viikolla työmaan katolla. Siinä läpivientejä tiivistäessä kontallaan singeliä pukin putkien tyveltä pois ja sattu räkänokka-ajoilta tuttu pieni esine silmään. Toisella tavalla silmään ku sillon ritsasodassa. Ihan aito miniritsanpaukku, tai tuolla nimellä sitä kaverisakissa sanottiin. Kulettiin sakilla sähkölinjojen alustoja ja romukasoja joista löyty sähköjohtoja. Johdoista pätkittiin sopivia pätkiä ja taitettiin ne tuommosiksi aspeiksi. Noita kaikille taskut täyteen ja porukalla leikkimään ja hauskaa pitämään. 

Ampumavälineeksi tehtiin miniritsa jäykästä rautalangasta tai parista 4-5 tuuman naulasta. Kuminauhaksi leveä pakkauskuminauha oli yleisin, aika tehokas. 

Noita oli sillon yhellä sun toisella jantterilla, jos ei ollu kiviritsa. Tai jopa kivilinko, tehokkain varmasti noista kivien tai muitten pikkuesineitten pitkälle saattaja, osumatarkkuus tietty vähän sitä sun tätä pikkupojan käsissä. Volahus osuman seurauksena saatto kuulua takaaki tuolla laitoksella, kivilingolla. Kivilinko oli kuiten sen verran hurja vehe ettei sillä koskaan keneenkään yritetty osua. Jousipyssyjä tietenki askarreltiin kans, hauskoja kamppeita oli neki. 

Puhallusputket, räkäputkiksi sanotut, märistä osumista johtuen. Ne tuli syksyisin käyttöön ku pihlajanmarjat muistutti että nyt olis taas aika sille hauskuuelle. 

Oli ne aikoja. Hauska miettiä. Liuta poikasia, ja tietenki tyttöjäki ritsat, jouskarit, räkäputket ynnä muut kädessä pitkin taajamaa touhuamassa, olipa joillain isommilla ilmakivääreitäki. Eikä silloin vanhemmat tienny aina tarkasti missä jälkikasvu viipottaa, ja mitä tekee. Uimalupaki oli mennä jokirantaan aina ku halusi, uimataito piti tietenki olla. 

Ei sillon juoksevien lasten perään huudettu: "älä juokse, tulee vahinko". Ei kukaan tullu huutamaan puussa kiipeileville lapsille homman vaarallisuudesta, jos ei nyt jonku pihapuissa kiipeilly. Asutuskeskusten lähimetsät oli täynnä polkuja ja hyppyreitä, rannoilla ja melloissa oli heijoja, vesistöillä ja tulvalammissa lauttoja. Niillä poluilla ja rannoilla kuulu lasten äänet ja nauru. 

Jotenki sitä on iloinen että sai olla lapsi -70 ja -80 luvulla. Että oli jotenki vapaampaa. Toisaalta, en voi täysin vertailla kun en muilla vuosikymmenillä ole itse ollu lapsi. Mutta luulen että tuntisin olevani väärässä ajassa jos minut olis aikakoneella siirretty ritsa ja räkäputki taskussa jousipyssyn nuolen tekemä mustelma jalassa nykyaikaan selittämään mitä moisilla hirmuvehkeillä olen suunnitellu tekeväni. 

Hauskoja muistoja❤️😊